Talvella on hienoa katsella jälkiä joita ihmiset kuin eläimetkin jättävät, siitä voi tiedustella jo ohikulkeneita ja seurailla kiinnostuneesti heidän toimiaan, usein eläimet jättävät jälkiä myös muihin ja maastossa saattaa olla muitakin kuin jalanjälkiä. Kuvassa näkyy ihmisen, koiran sekä myös muiden eläimien jalanjälkiä ja kyseessä on laituri joka sijaitsee korvessa, sinne ei pääse kovinkaan helposti talvella, sillä sitä ei pidetä kunnossa ja siksi siellä on lunta paikoittain niin paljon, että kävely on lähes mahdotonta jalkaisin.

Se mikä kuvassa itseäni miellytti oli se, että niin ne eläimetkin ovat kävelleet laiturin päähän ja takaisin, siinä missä ihminenkin oli kävellyt laiturin päähän ja takaisin, itsellä vain heräsi kysymys että onko eläimet menneet ihailemaan maastoa vaiko tähyilemään saalista? jäljet olivat vieläpä suhteellisen tuoreet, sillä meno matkalla satoi lunta ja lumisade päättyi 15min sen jälkeen kun saavuimme, silti jäljet näkyvät erinomaisesti, eli kaikkien kävelijöiden oli oltava laiturilla 15minuutin aikana, kuka tuo mysteeri-ihminen oli ja miten nämä eläimet liittyivät asiaan? Koko jännitysnäytelmää en olisi edes tiennyt, jos ei lunta olisi ollut, lumi paljasti tämän salaisuuden, mutta ei kokonaan vaan jätti tutkijalle monta kysymysmerkkiä.

Kun lähdimme kävelemään koirani kanssa takaisin autolle iltahämärässä vain otsalampun valon helottaessa synkkää metsäpolkua, oli selvää että sielläkin oli askeleita, nimittäin auton suuntaan, mutta en nähnyt tullessani ketään, enkä mennessäni, silläpä en saanut ajatusta pois mielestäni ja käännyin takaisin seuraamaan askeleita, kävi ilmi että ihmisen askeleet tulivat metsäpolulta ja kulkivat laiturille, sieltä huussille ja metsätielle, kun me puolestaan koirani kanssa tultiin metsätieltä laiturille ja sieltä metsäpolulle, eli tämä ihminen oli ollut sinä aikana huussissa kun me tultiin, se on ainoa selitys miksi en nähnyt ketään tuolla.

Jos siis mietitään, etten nähnyt enkä kuullut ihmistä, niin moniko eläin näki meidät ja oli tietoisia meidän läsnäolosta? Sillä laiturilla oli myös eläimien jälkiä, ne menivät metsään ja niitä en lähtenyt seuraamaan, silti ajatus hiipi mieleeni, että nuo eläimet saattoivat tarkkailla meitä vaikka minun oli tarkoitus tarkkailla heitä. Minä kun kuvittelin olevani yksin korvessa koirani kanssa!