Tiedätkö sen tunteen kun joku kiva ihminen koskettaa ihoasi ja se menee välittömästi kananlihalle lähettäen jonkinlaisen maagisen aallon kehon läpi ja rentouttaa hetkessä lihaksesi ja tahtoisit miltein nukahtaa tuohon olotilaan. Entäs kun kuulet sen biisin joka tuottaa suuria ajatuksia sekä tuntemuksia ja saa sinut miltein illuusionlailla hurmokseen.

Elokuvissa on oikeastaan aina vähintään yksi ydinkertomus liittyen rakkauteen, useimmat biisit kertovat rakkaudesta kuten myös maalaukset, kirjat, tarinat ja veistokset. Onko siis olemassa paikkaa tai asiaa joihinka ei saisi rakkautta liitettyä? Onko mahdollista olla tuntematta koskaan minkäänlaista rakkautta?

Ihastuneena tuntuisi kun näköaisti, hajuaisti, kuuloaisti, makuaisti ja tuntoaisti olisivat äärirajoillaan juuri niissä parhaissa asioissa mitä tiedät ja kaikki mitä näet ja koet tuntuu, näyttää sekä kuulostaa hyvältä, ihanalta ja upealta, sitä se ihastuminen usein teettää ja johtaa usein rakastamiseen.

Rakkaus ei mielestäni ole ihastumisen kaltaista illuusiota tai mielen hurmiota vaan se kiteyttää sisäänsä lojaalisuuden, rohkeuden, voiman, luottamuksen ja jatkuvuuden, enkä voisi vähätellä sitä kuinka esimerkiksi äiti juoksee pelastamaan lapsiaan tulipalon keskeltä tai isä syöksyy auton eteen yrittäen pysäyttää sitä pelastaen lapsensa uhkarohkeasti tai kaksi vanhusta tahtoo kuolla samaan aikaan käsikädessä sängyllä ja näitä ajatuksia sekä tarinoita löytyy yllinkyllin.

Rakkaus ja tunteet ovat upea asia, kunpa vain oppisit ymmärtämään että se kaikki tunne, se kaikki ihanuus ovat rakkautta ja rakkaus on jumala.

Jumala on rakkaus”, siksi hänen ainoa persoonallinen asenteensa maailmankaikkeuden asioita kohtaan on aina jumalallista kiintymystä osoittava reaktio. Isä rakastaa meitä kylliksi lahjoittaakseen oman elämänsä meille. ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja lähettää sateen oikeamielisille ja väärämielisille.

(38.6) 2:5.1

On väärin ajatella Jumalasta, että hänet olisi hänen Poikiensa antamien uhrien vuoksi tai hänen alaistensa luotujen esittämien esirukousten voimin suostuteltu rakastamaan lapsiaan, ”sillä Isä itse rakastaa sinua”. Isällisestä hellyydestään Jumala lähettää ihmeelliset Suuntaajat asumaan ihmismielissä. Jumalan rakkaus on universaalista; ”jokainen, joka haluaa, saa tulla”. Hän haluaisi ”kaikkien ihmisten pelastuvan sillä, että he saavat tietää totuuden”. Hän ”ei halua, että kukaan menehtyisi

(39.1) 2:5.2

Lopuksi pohdittavaa

Jumalan suvereenisuus on rajoittamatonta; se on koko luomistuloksen perustotuus. Maailmankaikkeus ei ollut väistämätön. Maailmankaikkeus ei ole sattuma, eikä se myöskään ole itsestään olemassa oleva. Maailmankaikkeus on luomistyön tulos, ja se on sen vuoksi tyystin Luojan tahdon varassa. Jumalan tahto on jumalallinen totuus, elävä rakkaus; siksi evolutionaaristen universumien täydellistyville luomistuloksille on ominaista hyvyys — läheisyys jumalallisuuden suhteen — ja potentiaalinen pahuus — etäisyys jumalallisuudesta.

(52.5) 3:6.2

Rakkaus on hyvyyttä, lojaalisuutta, luottamista, uskomista sekä uhrautumista ja palvelemista tärkeiden ja rakastamiensa asioiden puolesta. Isän (Jumalan) osoittama rakkaus toimii suoraan yksilön sydämessä.

(1304.7) 118:10.5 Jumala rakastaa jokaista luotua niin kuin lasta, ja tämä rakkaus lepää jokaisen luodun yllä kautta kaiken ajallisuuden ja ikuisuuden.

(1304.3) 118:10.1 Kaitselmus ei tarkoita, että Jumala olisi päättänyt kaiken puolestamme ja etukäteen. Jumala rakastaa meitä aivan liian paljon niin tehdäkseen, sillä sellainen olisi silkkaa kosmista tyranniaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmisellä on verrattain esteetön valta tehdä valintoja. Jumalallinen rakkaus ei myöskään ole sellaista lyhytnäköistä hempeilyä, joka lellittelisi ja hemmottelisi ihmislapsia.