On itsensä huijaamista olettaa, että reilulle ihmiselle maailma olisi aina reilu, se on kuin olettaisi että leijona ei syö ihmistä koska ihminen ei syö leijonaa. Myös ihminen helposti lankeaa toivomaan pahaa muille kun ajattelee, että ”Miksi kaikki paha sattuu aina minulle, minähän olen hyvä, miksi ei niille jotka sen ansaitsevat”, vaikka olisi parempi jos ajattelisi, että kenellekkään ei sattuisi mitään pahaa, tällöin kukaan ei haluaisi myöskään sinulle mitään pahaa, jos siis löytäisimme ihmiskuntana tämän harmonian.

Useasti ajatellaan, että jokin asia on sitä mitä näemme vaikka emme tiedä asioiden todellista kuvaa ja tilannetta, miksi siis haluaisimme pahaa tapahtuvan jollekkin toiselle jota emme välttämättä edes tunne saati tiedä mitä tuskia hänellä on, mutta silti ihmettelemme miksi aina minulle, miksi ei muille.

Ei ole fiksua asettaa itselleen vihollisia, silloin todellisuudessa asennoidumme negatiivisesti toisia vastaan ja ei sellainen ihminen voi olla hyvä, joka asettaa itselleen negatiivisia asioita, miksi ei mielummin yritettäisi etsiä jotakin hyvää ”vihollisista” tai antaa heidän elää vain omaa elämäänsä huomioimatta, antaa negatiivisuuden etsiä joku toinen paikka mihinkä asettautua asumaan.

Loihdi ajatuksissasi kuva jostakusta alkeellisesta esivanhemmastanne ajalta, jolloin asuttiin luolissa: lyhyt, muodoton, törkyinen ja mörisevä miehenköriläs, joka seisoo hajareisin, nuija kädessä, puhkuu inhoa ja vihaa ja tuijottaa tuimasti suoraan eteensä. Moinen kuva ei suuriakaan kerro ihmisen jumalallisesta arvokkuudesta. Mutta tehkäämme kuvasta vähän laajempi. Tämän henkiin puhaltamamme ihmisen edessä kyyristeleekin sapelihammastiikeri. Hänen takanaan on nainen ja kaksi lasta. Tiedostat oitis, että tässä kuvassa näkyy alku paljolle sellaiselle, mikä ihmisrodussa on hienoa ja jaloa, mutta mies on silti kummassakin kuvassa sama. Toisessa hahmotelmassa vain on laajempi näkökulma sinua helpottamassa. Siitä nimittäin voit nähdä, mikä on tämän kehittyvän kuolevaisen motivaatio. Hänen suhtautumisestaan tulee kunnioitettava siksi, että sinä ymmärrät häntä. Jospa vain voisit luodata lähimmäistesi vaikuttimia, miten paljon paremmin pystyisitkään silloin heitä ymmärtämään. Jospa vain voisit tuntea kanssaihmisiäsi, alkaisit ennen pitkää rakastaa heitä.

(1098.2) 100:4.5

On helpompi vihata kuin olla vihattu. Vihaajan asemassa asetut vihattua korkeammalle ja kuvittelet olevasi vahvempi. Kun mietit puolestaan jumalaa, rukoilet häneltä armoa ja anteeksi antavaisuutta, mutta itse et kykene sitä antamaan. Miksi Jumalan pitäisi olla vihaamatta sinua jos sinä kerta voit vihata ketä haluat? Väitätkö olevasi arvokkaampi kuin itse jumala? Kaikista korkein Jumala on meidän yläpuolella, mutta hän on asettanut itsensä meidän alapuolelle ja hän on valmis antamaan anteeksi, siispä miksi sinä et antaisi anteeksi muille?

Vahvuutta on antaa anteeksi, päästää vihasta irti ja synnyttää rakkaus niin vähitellen luot kotia sydämeesi ja tunnet olosi kotoisaksi…

Sinun ei tarvitse muuttua toisen ihmisen vuoksi, voit myös kasvaa hänen kanssaan paremmaksi, voit sanoa: ”En aio muuttua vuoksesi, vaan kasvaa kanssasi”.

Kaikki nämä enkelit kuuluvat siihen muistiinmerkitsijöiden ketjuun, joka ulottuu ajallisten tosiasioiden ja ikuisten totuuksien alimmista varjelijoista korkeimpiin. Jonain päivänä he vielä opettavat sinua etsimään sekä totuutta että faktaa, laajentamaan sekä sieluasi että mieltäsi. Sinun pitäisi jo nyt oppia kastelemaan sydämesi puutarhaa yhtä hyvin kuin etsimään tiedon kuivia hiekka-aavikoita. Muodot ovat arvottomia, kun läksyt on opittu. Kananpoikaa ei voi saada ilman munankuorta, mutta kuorella ei ole enää mitään arvoa sitten, kun poikanen on kuoriutunut. Mutta joskus erhe on niin suuri, että sen oikaiseminen ilmoituksen avulla olisi kohtalokasta niille hitaasti ilmaantuville totuuksille, jotka ovat välttämättömiä kokemuksen kautta tapahtuvalle erheen hylkäämiselle. Kun lapsilla on ihanteensa, älkää karkottako niitä; antakaa niiden kasvaa. Ja samalla kun opitte ajattelemaan kuin aikuiset, samalla teidän tulisi myös oppia rukoilemaan kuin lapset.

(554.6) 48:6.32

On jännä kuinka ihminen luulee tuntevansa mailmankaikkeutta. Se kuvittelee pimeän olevan pelottava ja luo siitä pelkoa itselleen koska ei näe tai havaitse, mutta silti tuntee että hyvä on läsnä, miksi se ei turvaudu siihen tunteeseen, miksi ihminen vaistomaisesti antaa pahan villitä mielessä ja mielikuvituksen värittää mitä pelottavempia kuvitelmia. Mieti sokeaa, pelkääkö se kokoajan? Tuleeko hänelle sellainen tunne, että jokin vaara vaanii kokoajan koska ei näe ympärilleen?

Hiljaisuudessa kuuluu pieniä ääniä ja luontaisesti aistimme herkistyvät, kun olemme omassa kodissa ja kuuluu luonnollisia ääniä niin havahdumme ja sydän alkaa takomaan verta aivoille jotta aistit vain paranisivat ja ruokkisivat turhaa pelkoa jota sinä itse haluat viljellä. Luuletko tosiaan, että joku ihmissusi haluaa sinun kerrostaloyksiöön kiivetä syömään juuri sinut? Kuvitteletko, että joku alieni tulisi aluksellaan avaruudesta miljoonien valovuosien päästä juuri sinun kotiisi tekemään sinulle jotain? Maapallolla on yli 7 miljardia ihmistä ja sinä kuvittelet pelkosi ruokkivana mitä kummallisempia asioita.

Unohda turha pelko, vaihda se myönteisyyteen joka syntyy niistä tulkinnoista, joita teemme itsestämme ja ympäristöstämme. Kaiken ydin on itsehillintä ja itsensä tunteminen, opettele tuntemaan itsesi, sekä pelkosi ja vaihda ne ainiaiseen hyvään, älä odota pahaa tai pettymyksiä, odota ja valitse positiivinen.

U-kirja: (557.5) 48:7.21 19. Huolestuneisuus on hylättävä. Raskaimmat kantaa ovat ne pettymykset, joita ei koskaan tule.

Suuruuden Salaisuus ja Hyvyyden Sielu. Kun ylösnousemuspyhiinvaeltajat ovat havahtuneet tajuamaan ajan tärkeyden, heille on tie valmiina luottamuksen juhlallisuuden tajuamiseen ja palvelun pyhyyden arvostamiseen. Vaikka nämä ovatkin suuruuden moraaliset ainesosaset, on olemassa myös suuruuden salaisuuksia. Kun sovelletaan suuruuden hengellisiä testejä, ei moraalisia ainesosasia jätetä huomiotta, mutta siinä, millaisena epäitsekkyys ilmenee pyyteettömässä aherruksessa maisten kaltaistensa parhaaksi, eritoten hädänalaisten ja ahdingossa elävien kelvollisten olentojen hyväksi, siinä on planetaarisen suuruuden todellinen mitta. Ja Urantian kaltaisessa maailmassa suuruus ilmenee itsehillinnän osoittamisena. Ei se ole suuri, joka ”valloittaa kaupungin” tai ”kukistaa kansakunnan”, vaan pikemminkin se, joka ”panee kuriin oman kielensä”.

(317.1) 28:6.20

Jumala tahtoo meidän kehittyvän ja me toteutamme hänen tahtoaan jo alitajuntaisesti lapsesta lähtien oppien, ymmärtäen ja parantamalla itseämme henkisesti kuin mielellisesti sekä fyysisesti. Hän tahtoo että meistä tulee hänen kaltaisiaan ja opitaan rakastamaan isää, sekä hänen luomiaan kuten hän rakastaa meitä. Ole hyvä ihminen ja opi rakastamaan!

Suuruus merkitsee samaa kuin jumalallisuus. Jumala on ylivertaisen suuri ja hyvä. Suuruutta ja hyvyyttä ei yksinkertaisesti voi erottaa toisistaan. Jumalassa ne yhdistyvät ikiajoiksi. Tästä totuudesta on konkreettisena ja osuvana esimerkkinä Suuruuden Salaisuuden ja Hyvyyden Sielun heijastava keskinäinen riippuvuus, sillä kumpikaan ei pysty toimimaan ilman toista. Muita jumalallisuuden ominaisuuksia heijastellessaan supeurniversumisekonafit voivat toimia ja he tosiaan myös toimivat yksin, mutta heijasteiset suuruuden ja hyvyyden arviot näyttävät olevan erottamattomissa. Niinpä näiden suuruuden ja hyvyyden heijastajien pitääkin jokaisessa maailmassa ja jokaisessa universumissa työskennellä yhdessä ja esittää aina kaksinkertainen ja toisistaan riippuvainen raportti jokaisesta tutkimuksensa kohteena olevasta olennosta. Suuruus ei ole arvioitavissa, ellei tiedetä sen sisältämää hyvyyttä, kun taas hyvyys ei ole kuvailtavissa osoittamatta sen luontaista ja jumalallista suuruutta.

(317.2) 28:6.21

Jos kaikki vois muuttaa kaikkea, me ei kuljettaisi eteenpäin, on viisaampaa pysyä välillä syrjässä ja antaa asioiden korjaantua itsekseen. Kaikkeen ei siis tarvitse puuttua, ei se ole pahaa jos näet että pahaa tapahtuu ja et siihen välittömästi puutu. Pahaa ja syntiä on se, että tiedostaen teet jotakin joka on moraalisesti väärin. Ei ole valhetta puhua vahingossa väärin, mutta valhetta on tietoisesti sen asian tekeminen tai sanominen.

Monesta tuntuu, ettei ole tältä planeetalta kotoisin mutta se johtuu siitä, ettei ole oikeassa seurassa, koska luonnollisesti koemme tarvetta auttaa, parantaa ja levittää positiivista, mutta automaattisesti jäämme koukkuun negatiiviseen eli ”soluttaudumme” negatiiviseen massaan, koska olemmehan me laumaeläimiä ja pelko saa meidät toimimaan ryhmässä jopa niin, että emme ymmärrä sitä todellista negatiivista kuvaa mitä tekomme saa aikaan. Siispä ei ole vain hyvien seurassa, ei sinun tarvitse muuttaa kaikkia ihmisiä, he muuttuvat itse kun itse oivaltavat totuuden hyvyydestä.

Sinun ei tarvitse viettää elämääsi sellaisessa seurassa josta et pidä, sinun ei tarvitse kuluttaa aikaasi niiden ihmisten kanssa jotka tuottavat sinulle harmia. Älä anna ihmisten vetää sinua alamäkeen, koska se ei ole sinun tehtäväsi. Sinun tulee panostaa niihin asioihin jotka koet tärkeiksi, niihin ihmisiin jotka antaa sinulle ja joillekka sinä haluat antaa hyviä asioita.

Ole oikeudenmukainen kaikessa rukoilussasi. Älä odota Jumalan osoittavan puolueellisuutta, älä odota hänen rakastavan sinua enemmän kuin muita lapsiaan: ystäviäsi, naapureitasi, jopa vihamiehiäsi.

91:4.3 (998.1)

Lopuksi haluan liittää tähän muutamia ajattelun arvoisia asioita joita useat meistä käyvät läpi, muista että et ole yksin! Me olemme yhdessä täällä, myös se vihamiehesi on ihminen siinä missä sinäkin olet, älä aseta ketään itseäsi alemmas tai korkeammalle vaan pidä heitä kaikkia yhtä tärkeinä, jokainen meistä muuttuu aikanaan paremmaksi joko tässä tai seuraavassa elämässä.

Mikä siis on suuruuden salaisuus? Se on se, että pyrkii olemaan hyvä ihminen kaikessa: Vapaus vähäpätöisissä, yksimielisyys tärkeissä, rakkaus kaikessa… Älä pelkää niin ystäväsi eivät pelkää, johda esimerkillä mutta älä aseta itseäsi muiden johtajaksi, he kyllä seuraavat vahvaa ja voimakasta persoonallisuutta ilman että sinun täytyy siitä tehdä minkäänlaista numeroa. Luota itseesi, älä pelkoosi! Pyri oppimaan sekä ymmärtämään heitä ja opeta heitä rakastamaan muita, nimittäin rakkaus on valoa ja varjot siirtyvät valon edestä aina.

(556.3) 48:7.3 1. Se, että osoittaa hallitsevansa jonkin erityistaidon, ei merkitse hengellisen kapasiteetin omaamista. Nokkeluus ei korvaa aitoa luonteenlujuutta.

(556.4) 48:7.4 2. Vain harvat yksilöt elävät tosiasiassa omaamansa uskon mukaan. Perusteeton pelko on mestarillinen älyllinen huijaus, jonka kohteena on kuolevaisen kehittyvä sielu.

(556.5) 48:7.5 3. Kaikella on mittansa, jota ei voi ylittää; koskaan ei puolen litran astiaan voi mahtua litraa. Hengen käsitemaailmaa ei voi mekaanisesti pakottaa aineellisiin muistikehyksiin.

(556.6) 48:7.6 4. Harvassapa ovat kuolevaiset, jotka rohkenevat koskaan laatia minkäänlaista yhteenvedon tapaista luonnon ja armon yhteisen huolenpidon tuottamista persoonallisuuden ansioista. Useimmat köyhinä itseään pitävät sielut ovat tosiasiassa rikkaita, mutta he eivät suostu sitä uskomaan.

(556.7) 48:7.7 5. Vaikeudet saattavat uhmata keskinkertaisuutta ja lannistaa pelokkaat, mutta oikeita Kaikkein Korkeimpien lapsia ne vain kannustavat.

(556.8) 48:7.8 6. Omata etuoikeus käyttämättä sitä väärin, omata vapaus sortumatta hillittömyyteen, pitää hallussaan valtaa ja järkähtämättä kieltäytyä käyttämästä sitä itsensä tärkeäksi tekemiseen — nämä ovat korkean sivistyneisyyden osoittimia.

(556.9) 48:7.9 7. Kosmoksessa ei tapahdu umpimähkäisiä ja arvaamattomia sattumuksia. Taivaalliset olennot eivät liioin auta sitä alempaa olentoa, joka kieltäytyy toimimasta totuuden valonsa mukaisesti.

(556.10) 48:7.10 8. Ponnistelu ei aina tuota iloa, mutta onnellisuutta ei ole olemassa ilman älyllistä ponnistelua.

(556.11) 48:7.11 9. Toiminta saa aikaan lujuutta; kohtuus tulee julki viehätysvoimana.

(556.12) 48:7.12 10. Oikeamielisyys lyö totuuden soittimen harmoniakieliä, ja sävel väräjää kosmoksen joka kolkkaan, Infiniittisenkin kuuluville.

(556.13) 48:7.13 11. Heikot tyytyvät tekemään päätöksiä, mutta vahvat toimivat. Elämä on vain yhden päivän työ — tee se hyvin. Teko on meidän, tulokset ovat Jumalan.

(556.14) 48:7.14 12. Kosmoksen suurin kärsimys on, ettei ole koskaan kärsinyt. Kuolevaiset oppivat viisautta vain kokemalla koettelemuksia.

(556.15) 48:7.15 13. Tähdet erottuvat parhaiten kokemuksen syvyyksien yksinäisestä eristyneisyydestä, eivät valaistuilta ja henkeäsalpaavilta vuorenhuipuilta.

(556.16) 48:7.16 14. Kiihota tovereittesi totuudennälkää; anna neuvo, vasta kun sitä pyydetään.

(557.1) 48:7.17 15. Teennäisyys on tietämättömän naurettava yritys näyttää viisaalta, hedelmättömän sielun yritys näyttää rikkaalta.

(557.2) 48:7.18 16. Voit havaita hengellisen totuuden, vasta kun tuntien sen koet, eikä moniakaan totuuksia pysty todella muutoin tuntemaan kuin vastoinkäymisessä.

(557.3) 48:7.19 17. Kunnianhimo on vaarallista, kunnes se on kokonaan sosiaalistettua. Et ole tosiasiallisesti omaksunut yhtään hyvettä, ennen kuin tekosi tekevät sinut sen arvoiseksi.

(557.4) 48:7.20 18. Kärsimättömyys on henkistä myrkkyä; suuttumus on kuin herhiläispesään heitetty kivi.

(557.5) 48:7.21 19. Huolestuneisuus on hylättävä. Raskaimmat kantaa ovat ne pettymykset, joita ei koskaan tule.

(557.6) 48:7.22 20. Vain runoilija pystyy löytämään runollisuutta rutiininomaisen olemassaolon arkipäivän proosasta.

(557.7) 48:7.23 21. Jokaisen taiteenlajin ylevä tehtävä on antaa illuusioidensa avulla aavistus korkeammasta universumitodellisuudesta, kiteyttää ajallisuuden tuntemukset ikuisuuden ajatukseksi.

(557.8) 48:7.24 22. Kehittyvää sielua ei tee jumalalliseksi se, mitä se tekee, vaan mitä se pyrkii tekemään.

(557.9) 48:7.25 23. Kuolema ei lisännyt mitään älylliseen pääomaan eikä hengellisiin varoihin, mutta se lisäsi kokemusten kertymään tietoisuuden eloonjäämisestä.

(557.10) 48:7.26 24. Mikä tulee olemaan ikuinen kohtalo, sen määräävät hetki hetkeltä tulokset, jotka saavutetaan päivästä päivään elämällä. Tämän päivän teot ovat huomispäivän kohtalo.

(557.11) 48:7.27 25. Kenenkään suuruus ei niinkään piile siinä, että hänellä on voimaa, kuin tämän voiman viisaassa ja jumalallisessa käyttämisessä.

(557.12) 48:7.28 26. Tietoa voi omata vain sitä jakamalla; sitä varjelee viisaus ja sen sosiaalistaa rakkaus.

(557.13) 48:7.29 27. Edistyminen edellyttää yksilöllisyyden kehittämistä; keskinkertaisuus etsii jatkuvuutta standardisoinnista.

(557.14) 48:7.30 28. Minkä tahansa väittämän puolustamisen tarve on kääntäen verrannollinen sen sisältämän totuuden määrään.

(557.15) 48:7.31 Tällaista on ensimmäisen mansiomaailman aloittelijoiden työ, kun pitemmälle ehtineet oppilaat myöhemmissä maailmoissa sen sijaan hallitsevat jo kosmisen ymmärryksen ja morontiamotan korkeampia tasoja.