”Jumala loi meidät kuvakseen”, olemmeko siis Jumalan näköisiä?

Jumala ei luonut meitä kuvastamaan hänen olemustaan, vaan muodostamaan hänen olemuksensa. Korkein jumala ”Isä” lahjoitti meille kaikille suuntaajan joka on hänen itsensä osanen ja se myötäelää meissä, se ohjaa sekä opastaa mutta kunnioittaa vapaata tahtoamme, näin ollen kun persoonallisuutemme kasvaa kaiken aikaa, niin kasvaa myös hänen persoonallisuutensa ja jumala on koko tämän tapahtumarikkaan elämän kanssamme. Hän on meitä lähimpänä, sekä kauimpana aina, se kertoo jo itsessään hänen ylivertaisuudestaan. Kuvittele, minkälainen olento isä on kun häneen on virrannut biljoonia kokemuksia iäisyyden eripuolilta universumeja, kaikki siis kaikki mitä hän on kokenut ja tulee kokemaan kanssamme on hänessä ikuisesti ja tuntee jokaisen olennon henkilökohtaisesti nimeltä.

Miksi on sotia, miksi ihmiset on pahoja, miksi jumala sallii tämän?
Eihän Jumala teknisesti sitä salli, mutta ei se myöskään kiellä. Hän antoi meille vapaan tahdon, eikä vapaata tahtoa voi olla jos hän estäisi tälläisien asioiden syntymisen. Kyllä me ihmiset ihan itse aiheutamme sotamme, sillä ei ole tekemistä Isän kanssa, hän ei tappaisi itse kärpästäkään.

Miksi on kuolemaa? No, haluaisitko sinä viettää ikuisuuden kropassasi vai haluaisitko jumalaisen olemuksen, sekä siirtyä kohti parempaa, koska niin tulee tapahtumaan ja se tapahtuma on luonnollinen seuraus kuoleman jälkeen, jos vain haluat, siellä ei sitten enään tunneta kuolemaa kun siirrymme kohti ikuisuutta!

On mysteeri, että Jumala on mitä korkeimmassa määrin persoonallinen, itsetajuinen olento, jolla on asuinpäämaja ja joka samalla on henkilökohtaisesti läsnä näin laajassa maailmankaikkeudessa ja joka on henkilökohtaisesti yhteydessä tällaiseen kutakuinkin äärettömään määrään olentoja. Sen, että tällainen ilmiö on ihmisen käsityskyvyn ylittävä mysteeri, ei pitäisi vähimmässäkään määrin vähentää uskoanne. Älkää salliko infiniittisyyden suuruuden, ikuisuuden suunnattomuuden, älkääkä Jumalan ylivertaisten ominaisuuksien suurenmoisuuden ja loistavuuden herättää teissä ylenmääräistä pelkoa, järkyttää tai masentaa teitä, sillä Isä ei ole kovinkaan kaukana kenestäkään teistä; hän asuu teissä, ja hänessä me kaikki kirjaimellisesti liikumme, tosiasiallisesti elämme ja sananmukaisesti olemme.

(139.1) 12:7.12

Mikä on elämän tarkoitus?

Urantia, tämä meidän ihmisten asuttama planeetta on kokemuksellinen sfääri (yksi biljoonista muista planeetoista), jossa ydinideana on luoda persoonallisuus sekä identiteetti, siispä täällä luodaan persoonallisia olentoja, joilla on ikioma uniikki identiteetti. Näin siis itse ajattelen, että elämämme ensimmäinen kehitysvaihe on tämä maailma ja sitten siirrymme kuoleman kautta uudelleen syntyen todelliseen elämään ja mailmaan jo kehittyneenä, sekä edelleen kehittyvänä olentona jatkamme matkaa oppien jotta saavuttaisimme korkeimman olomuodon eli löytäisimme isän ja tulisimme hänen kaltaisekseen kuten hän itse haluaa, eli täydelliseksi.

On syytä myös huomioida, että nyt maailmassamme voi olla kaunis ja luotettava hahmo mutta sisin voi olla jotakin aivan muuta, myös kaunis sisäisesti voi olla kammottava ulkoisesti, mutta ei tällä asialla ole lopunviimein merkitystä koska tämä elämä on niin lyhyt, nykyisen ulkomuodon ei kannata antaa aiheuttaa päänvaivaa, nimittäin varsinaisessa elämässä näytät siltä mitä oikeasti olet!

Aineellisen ruumiinhahmon ulkomuoto vastaa tiettyyn määrään saakka persoonallisuuden identiteetin luonnetta. Fyysinen ruumis heijastaa rajoitetussa määrin jotakin persoonallisuuden synnynnäisestä olemuksesta. Vieläkin enemmän näin tekee morontiahahmo. Kuolevaiset voivat fyysisessä elämässä olla ulkonaisesti kauniita, vaikka sisäisesti ovatkin vastenmielisiä. Morontiaelämässä ja varsinkin sen korkeammilla tasoilla persoonallisuuden ulkoinen hahmo vaihtelee suorassa suhteessa siihen, millainen sisäisen persoonan olemus on. Hengellisellä tasolla ulkoinen hahmo ja sisäinen olemus alkavat lähestyä täyttä samuutta, joka käy sitä täydellisemmäksi mitä korkeammille henkitasoille noustaan.

(1236.1) 112:6.3 

Itselleni ehkä aihetta kuvaavimpia Urantia kirjassa on seuraava kohta, jossa Jeesus sanoo: Etkö käsitä, että Jumala asuu sisimmässäsi; että hänestä on tullut se, mitä sinä olet, jotta hän saisi tehdä sinusta sen, mitä hän on!”

”Job oli täysin oikeassa asettaessaan kyseenalaiseksi opinkappaleen, jonka mukaan Jumala kiusaa lapsia rangaistakseen näiden vanhempia. Job oli aina valmis myöntämään, että Jumala on oikeamielinen, mutta hän kaipasi jotakin sellaista ilmoitusta Iankaikkisen persoonallisesta luonteesta, joka olisi tyydyttänyt hänen sielunsa. Ja se juuri on meidän tehtävämme maan päällä. Enää ei kärsiviltä kuolevaisilta evätä lohdutusta, jonka tarjoaa tieto Jumalan rakkaudesta ja ymmärrys taivaassa olevan Isän armosta. Vaikka tuulispäästä puhuttu Jumalan puhe olikin majesteettinen käsitys sille ajalle, jolloin se lausuttiin, sinä olet jo tullut tietämään, ettei Isä tuolla tavoin tuo itseään julki, vaan että hän paremminkin puhuu ihmissydämen sisällä hiljaisena, vaimeana äänenä, joka sanoo: ’Tämä on se tie; sitä käykää.’ Etkö käsitä, että Jumala asuu sisimmässäsi; että hänestä on tullut se, mitä sinä olet, jotta hän saisi tehdä sinusta sen, mitä hän on!”

(1664.2) 148:6.10

Mutta miksi sinä synnyit juuri tähän aikaan, tähän paikkaan, siihen perheeseen jossa olet ja miksi sitten tälle takapajuiselle planeetalle, teitkö jotakin väärin tai rangaistaanko sinua jostakin kun aina kaikki menee pieleen ja putoat yhä syvemmälle kuin aijemmin? Oletko pohtinut, että sille kaikelle on syynsä, sinua koetellaan sekä luodaan vahvempaa kuin koskaan aijemmin olet kuvitellutkaan!

Osaako sellainen ihminen olla niin vahva joka on syntynyt autuaisuuteen, on saanut aina kaiken ja saa haluamansa sormia napsauttamalla, mitenkä tälläiselle käy kun palvelijat viedään ympäriltä ja raha ei olekkaan vallan mittarina?

Sinusta tulee suuri kun hallitset itsesi, sanasi sekä mielesi, se on enemmän kuin se että omistat maallista omaisuutta saati olet valta-asemassa tässä elämässäsi.

… Ei se ole suuri, joka ”valloittaa kaupungin” tai ”kukistaa kansakunnan”, vaan pikemminkin se, joka ”panee kuriin oman kielensä”.

(317.1) 28:6.20

Jos pohdit, että miksi jouduit aloittamaan taipaleesi tällä takapajuisella epäonnistuneella planeetalla, niin voit ajatella asian sillä tavalla, että olet jo nyt voittaja, olet jo tässä ajassa kokenut enemmän kuin osaat edes kuvitella, sinä olet jo vahva. Olisiko parempi syntyä kauneudessa ja rakkaudessa sekä sieltä siirtyä synkkyyteen jolloinka kokee synkkyyden entistä synkempänä, vaiko siten että synnyt synkkyyteen ja siirryt kohti rakkauden valoa ja koet sen suurempana kuin ihmismielelle voisi edes kuvailla.

Kun otat huomioon toiset, ymmärrät rakastaa kaikkia sekä kaikkea, autat myös sitä rumaa ja köyhää siinä missä sitä rikasta ja ”suurta”. Rakastat kaikkia yhtä suuresti ja koet myötätuntoa sekä armoa kaikkia kohtaan, tällöin olet oikealla polulla suuruuteen, mutta älä kuvittele että kaikki olisi olemassa sinua varten, sinä olet oikeasti olemassa muita varten.

… Koko tätä suurenmoista luomusta sinä itse mukaan luettuna ei luotu vain sinua varten. Tämä ei ole mikään itsekeskeinen maailmankaikkeus. Jumalat ovat säätäneet: ”On autuaampaa antaa kuin saada”, ja oma Mestari-Poikanne sanoi: ”Joka joukossanne tahtoo olla suurin, olkoon hän kaikkien palvelija.”

(316.5) 28:6.18

Myös luojapojat kuten Jeesus, meidän oman universumimme hallitsija, meidän mestarimme joutui laskeutumaan autuaisuudesta synkkyyteen ja hän valitsi tämän takapajuisen planeetan, hän teki sen omasta tahdostaan koska varmasti tiesi sen opettavan hänelle suunnattoman paljon. Mieti, että myös nämä jumalalliset olennot joutuvat laskeutumaan alas jotta voivat nousta ylös ja hallita, me emme joudu laskeutumaan tästä alemmas vaan meidän suunta on ylöspäin.

Kärsiikö Paratiisin-Isä? Sitä en tiedä. Luoja-Pojat mitä varmimmin voivat kärsiä, ja toisinaan he kuolevaisten tavoin niin myös tekevät. Muunnetussa merkityksessä Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki kärsivät. Minusta tuntuu, että Universaalinen Isäkin kärsii, mutten voi ymmärtää miten; ehkäpä persoonallisuuspiirinsä kautta, ehkä sillä keinoin, että Ajatuksensuuntaajat ja hänen ikuisesta olemuksestaan antamansa muut lahjat omaavat yksilöllisyyden. Hän on sanonut kuolevaisten sukukunnista: ”Kaikissa koettelemuksissanne koetellaan myös minua.” Hän tuntee epäilemättä isällistä ja myötätuntoista ymmärtämystä. Hän saattaa todellakin kärsiä, mutta en ymmärrä sen kärsimisen luonnetta.

(53.4) 3:6.6

Siispä, yhteenvetona voisi päätellä vahvasti, että meidän elämämme tehtävä on täällä luoda itsellemme vahva persoonallisuus, aloittaa jo nyt tuleva opintomatkamme. Tämä reissumme alkutaival on kuin meitä valmennettaisiin tulevaan, kehitettäisiin luonnettamme, kokeiltaisiin kykyjämme sekä annettaisiin ymmärrystä.

Päätettäkööt tämä blogi viimeiseen lainaukseen Urantia-kirjasta. Tuo kohta paljastaa monille hyvin paljon, sekä antaa perspektiiviä suunnattoman paljon.

Te ihmiset olette astuneet tielle, joka johtaa miltei infiniittisten näkymien loputtomaan avautumiseen, koskaan päättymättömien, alati avartuvien, riemastuttavaa palvelua, verratonta seikkailua, ylevää epävarmuutta ja rajatonta saavutuksiinpääsyä merkitseviä mahdollisuuksia edustavien sfäärien rajattomaan laajenemiseen. Kun pilvet kerääntyvät päällenne, tulisi uskonne hyväksyä se tosiasia, että sisäinen Suuntaajanne on läsnä, ja näin teidän tulisi kyetä näkemään maallisen epävarmuuden usvien taakse ikuisen vanhurskauden auringon kirkkaaseen paisteeseen Satanian mansiomaailmojen luokseen kutsuvissa korkeuksissa.

(1194.1) 108:6.8

Filosofit sanovat että elämän tarkoitus olisi jättää jälki, itse sanoisin että nimenomaan maallisen elämän tarkoitus olisi persoonallisuuden kehittämisen lisäksi tämän elämän ja maailman kehittäminen, sekä parantaminen eli tätä kautta hyvää tehdessä jäljen jättäminen, joka johtaa myös moneen hyvään tässä ja tulevassa varsinaisessa elämässä.

OLE HYVÄ! 😊