Sanottakoot, että joskus mielenkiintoa kuvaamisen löytyy omituisistakin kohteista ja tämä Halava saikin ajatuksen Googlettamiseen, että onko siitä kirjoitettu mitään syvällistä runoutta ja löysin facebookista tekstin/runon, jonka lisäksi en oikeastaan koe tarvetta lisätä mitään, koska se on mielestäni jo ainutlaatuinen ja erinomainen:

Ja kumpua
ei haudallein kohokoon koskaan,
vaan multa kedoksi kamartukoon,
ettei kenkään tiedä,
että lepokammioin
on halavan himmeän alla.

Aleksis Kivi

 

Ikävyys on se runo jonka suureen ja syksyiseen synkkyyteen Aleksis yhdisti halavan. Ja sai sille huomiota ja tunnettuutta enemmän kuin ujo ja piileskelevä halavaparka osasi ikinä toivoa. Sillä kesäisessä maastossa halavan huomaa vain harva, kun se lymyilee ojanpenkereillä pajumaisena pajujen joukossa. Mutta nyt on halavan aika. Yksikään retkeilijä ei voi olla sitä huomaamatta, kun sen lumivalkeat lenninhaivenet ovat ilmestyneet näkyville, valmiina lennättämään uuden halavasukupolven kokeilemaan kelpoisuuttaan. Nyt kannattaa painaa mieleen halavan paikka, jotta sitten kesällä voi käydä tunnistamassa sen kasvukaudenaikaisessa asussaan.
Linkki