Toni/ Toukka / Toude
Olen saanut jo lapsena lempinimeni, se alkoi toukka nimestä, koska olin isoveljeäni pienempi, kunnes sitten kasvoin häntä pidemmäksi ja nimekseni muuntui Toude.
Olen eräänlainen hybridi ihminen, sillä arvostan luontoa ja teknologiaa, tiedettä sekä hengellisyyttä. Erikoisuuteni on ehkä se, että pyrin yhdistämään eri ääripäät keskenään ja löytämään niiden välille yhteyden.
Olen alkuperäiseltä ammatiltani puuseppä ja teinkin timpurin hommia rakennustyömailla. Armeijan jälkeen olin muutaman vuoden rakennustyömailla ja säästöilläni perustin kolme media-alan yritystä jotka myin pois ja siirryin kuljetus-alalle vakituisien tulojen perässä huomaten, että raha ei ole se mikä tekee minut onnelliseksi, vaan harrastukset eli työ on vain sivuseikka elämässäni.
Harrastuksiin kuuluu video - ja valokuvaaminen, musiikin tuottaminen, retkeily luonnossa ja pelaaminen tietokoneella.
Luonteeltani olen sosiaalinen introvertti, yksilöiden kohtaaminen on minulle tärkeämpää kuin olla porukan keskipisteenä, vetäydyn herkästi porukassa taustalle omaan rauhaani.
Toiveeni on suorittaa tämä elämä hyvin ja jatkaa matkaani kaikkeuden syliin, kuitenkin jättäen jälkeeni ajatuksiani jotka saattaisivat auttaa muita myös etenemään matkallaan ajasta ikuisuuteen.
Olen kokenut elämässäni paljon pahaa, kokemusta on monenlaisista tilanteista joihin olen joutunut tahdostani riippumatta, lapsena suurin unelmani oli oma koti ja rauha, se oli harvinainen toive pohjoismaalaiselle pojalle, kun muut ikäiseni pojat haaveili mopoista ja pleikkari peleistä.
Vaikka oma elämäni lapsuudesta nuoruuteen ei ollut paras mahdollinen, minusta kuoriutui henkilö joka ymmärtää enemmän kuin moni muu kokemattomampi, saatoin myös puolustaa heikoimpia ja saada itse turpaan, näistä en ole kertonut edes nykyisille ystävilleni, enkä perheen sisäisistä selkkauksista, sillä tahdon suojella myös heidän mainettaan, kaikki me olimme ajan sekä silloisien tilanteiden uhreja, ne ovat menneisyyttä ja sen menneisyyden jätin jo taakseni.
Nämä erilaiset kokemukset aiheuttivat kuitenkin häiriöitä, lukivika, keskittymishäiriö, pakkoliikkeet, sekä monia muitakin ja silti minä olen tässä kirjoittamassa suhteellisen hyvin, vaikka koulussa opettajien mielestä minusta ei olisi voinut tulla yhtikäs mitään, olin kertakaikkiaan yksin ongelmieni kanssa, en ollut aivovammainen tai laiska, vaikka niin sain heiltä usein kuulla.
Oli kuitenkin muutamia poikkeuksia, sillä tarhassa eräs tarhantäti oli aina puolellani, kolmannen luokan opettajani ala-asteella huomasi potentiaalini, ylä-asteella apuopettaja tiesi mitä käyn läpi ja ammattikoulussa yksi opettaja ymmärsi tilanteeni, se mitä yritän tässä kertoa on se, että nämä harvat yksittäiset ihmiset tajusivat ja juuri heitä ihailin ja juuri heidän vuoksi en luovuttanut ja minä haluan olla ihmisille se, joka ymmärtää ja luo uskoa myös huomiseen!
Nuoruudessani ei koulukiusaamisesta hirveästi puhuttu, minä sain kokea sitä koulussa, kotona ja ystävienikin kanssa, mutta he eivät edes tänä päivänä ymmärrä käytöstään, he eivät ole kokeneet samaa kuin minä ja minä ymmärrän sen, olen antanut kaiken anteeksi jo sillon kun tälläistä tapahtui.
Minuakin pidettiin toisinaan koulukiusaajana, yleensä se perustui valheeseen, sillä pahaa en tehnyt, mutta minut oli helppo lavastaa syylliseksi muiden omiin ongelmiin ja nielin sen kaiken, ei siihen aikaan pojat itkeneet tai valittaneet.
Kokemuksia, ymmärtämistä ja oppimista tämä elämä on, päivääkään en vaihtaisi, sillä muuten en olisi sama mies joka minusta on kasvanut ja tämän miehen katse on nimenomaan eteenpäin, kuitenkin muistellen sitä nuorta poikaa joka haaveili omasta kodista ja rauhasta, olen saavuttanut sen ja vieläpä hankkinut upean koiran ystäväkseni, oma hieno koti ja auto, sekä vakituinen työpaikka ja kivoja rauhallisia harrastuksia, mitä muuta voisin edes toivoa elämältä?
Kaikesta huolimatta olen ollut aina onnellinen persoona, sillä kun on paljon huonoja kokemuksia, pienikin onni tuntuu suuremmalta, jos olisi ollut aina onnea elämässä, niin pieni paha tuntuisi pahemmalta, voisin siis sanoa olevani tavallaan myös onnekas ja olen saanut kokea paljon iloa, onnea, rakkautta ja rauhaa, kaikki on sitä mitenkä sen kokee ja tuntee.
Hengellisyydestä voisin kertoa hiukan, sillä olin jo pienenä lapsena kiinnostunut jumalasta, mutta ympärillä ihmiset lähinnä nauroivat, en ollut hyväksytty hengellisissä piireissä, sillä kristityt pitivät minua kuin jonakin demonina, sillä kyseenalaistin paljon heidän teorioitaan, en kuulunut mihinkään vaan sain jälleen olla yksin ajatuksieni kanssa. Monet toitotti, että en saisi pohtia liikaa, etten vain sekoaisi, mutta päinvastoin, pohtimisella koin löytäväni ratkaisuja erilaisiin asioihin, se oli avain parempaan ja hyvään elämääni kaiken sekasorron ja pahan keskellä, se oli se asia mikä lohdutti kun olin yksin, sillä joku olento on aina kulkenut vierelläni ja lohduttanut, antanut kuin henkäyksen ja loihtinut uutta energiaa jotta nousisin jälleen ylös ja lähtisin vastoinkäymisiä kohti.
Löysin kuitenkin lähteeni, löysin kaltaisiani ihmisiä ja ystäviä, saavutin kaiken sen mitä niin kovasti elämääni kaipasin, olen mielestäni siunattu, minulla oli vähän kun aloitin elämän, nyt minulla on paljon kun jatkan elämääni, en voi olla kuin onnellinen siitä mitä olen saavuttanut ja parasta on se, että olen muovattu ja siunattu luonteella joka kestää ja pysyy onnellisena, sillä onnellisuus tuntuisi olevan harvinaisuus nykyään, mutta sitä minulta löytyy runsainmäärin, nimittäin onnellisuutta ja tyytyväisyyttä siihen mitä olen, missä olen ja keitä tai mitä ympärilläni on.
Lopuksi lainaan ystäväni sanoja: ''Sulta on ihan turha kysyä mitä kuuluu, kun sanot aina että hyvää, sulle kuuluu sillonkin hyvää kun menee kaikki päin vittua'', vastasin hänelle ''Nii i, koska haasteetkin lopuksi ovat vain hetkellisiä ja niistäkin usein löytyy jotakin uutta positiivista ja se hetki sen ikävän osuuden jälkeen on autuas, olen onnellinen siitä tunteesta jo ennalta''.